maanantai 27. maaliskuuta 2017

Night on Fire!


Lauantaina tuli matkustettua Helsingin Nosturiin katsomaan bändiä nimeltä Reckless Love. Hassua, etten ole koskaan aikaisemmin käynyt Nosturissa, vaikka se ilmeisesti on suomalaisille artisteille keikkapaikka nro 1. Johtuisikohan toisaalta sitten siitä, että aika vähän tulee kuunneltua suomalaisia artisteja :)

Rakkauteni Reckless Loveen syttyi ensi kertaa viime vuonna Wanaja Festivaleilla, kun näin suunnilleen puolet bändin keikasta. Koko bändillä ja erityisesti laulajalla on ihan mieletön lavakarisma, ja musiikki on huippua hyvän mielen musiikkia. Pitkään olin halunnut mennä toisen kerran keikalle, mutta vasta nyt koitti sopiva tilaisuus. 



Keikka oli todella hyvä! Soittivat suurimman osan lempibiiseistäni ja oli kyllä huippua jammailla mukana.

Mutta taas tuli huomattua, että kyllä suomalainen junttimies on junttiudessaan ihan omaa huippuluokkaansa! Jostain syystä Reckless Love tuntuu vetoavan enemmän nuoreen yleisöön (heh) ja yleisö koostui lähinnä nuoremmasta porukasta, mutta totta kai mukaan pitää aina mahtua se juntti keski-iän ylittänyt mies! Harmillista, että tällä kertaa se osui juuri siihen meidän viereemme. Edellisen keikkani olen jammaillut yli 60-tuhatpäisen italialaisyleisön kanssa, ja vaikka tuo yleisö oli niin kuumaveristä, että areenalta poistuttaessa kaatui aidat, kukaan ei töninyt keikan aikana, ei kukaan! Mutta totta kai juntti suomalaismies keikalla teinityttöjen seassa sitten töni, sillä mitäpä muutakaan se olisi tehnyt? Kuvasihan se sitten toki keikkaa trendikkäällä kännykkäkamerallaan, mikä oli ehdottomasti hyvä juttu. Vilpittömästi toivon, että kyseinen mies katsoo noita videoita tarkasti oppimismielessä, jotta häneen tarttuisi edes osa Olli Hermanin karismasta. Tulisi nimittäin tarpeeseen! Kun tämä kaljupäinen suomalaisluomakunnan kruunu ei kuvannut eikä töninyt, hän katseli keikkaa käsi leukapartaansa sivellen, yrittäen ilmeisesti näyttää mystiseltä. No, toisilla se karisma vaan on syntyessään ja näillä junttimiehillä sitten ei. Minun pieneen päähäni ei vaan mahdu se, että miksi pitää änkeä keikkayleisön sekaan kohtuullisen edelle lavaa, jos ei ole aikomustakaan laulaa, tanssia ja hyppiä ja pomppia mukana? Livemusiikissa parasta kun on just se, että saa elää mukana. Jos haluaa vaan kuunnella, sen voi tehdä kotonakin tai vähän taaempaa keikkapaikalla.




 Keikalla oli taas tarjolla mukavasti myös silmänruokaa. Laulajan vaatteet kun onneksi vähenivät keikan loppua kohden:


 


...Vihdoin Olli oli vapaa vaatetuksen luomista kahleista!
Mukavan timmissä kunnossa mies!



Keikan jälkeen seuraamme liittyi kolmas kaveri, ja poikettiin yhdelle ja vähän napostelemaan samalla.


Se yksihän oli luonnollisesti sitten ämpäri!

Tuolta paikasta jatkettiin vielä rock-tyyliseen yökerhoon, jossa oli niin paljon ihmisiä, että hyvä kun liikkumaan mahtui. Kello oli kuitenkin jo niin paljon, ettei viitsitty enää vaihtaa paikkaa kun pilkkukin tuli tuntia aikaisemmin kesäaikaan siirtymisen takia.

Ah, tuo typerä kellojen siirtely. En voi ymmärtää mitä hyötyä siitä on, ainakaan mitään sellaista mikä kompensoisi haitat. Itselläni ainakin menee useita päiviä kellojen siirtämisen jälkeen että saa taas rytmistä kiinni. Nyt varsinkin kun takana oli rankka reissu, olo tuntuu aivan puolikuolleelta vieläkin ja se yksi tunti lisää toipumiseen olisi ollut tervetullut.

Lähdettiin siis bussilla takaisin Hämeenlinnaan Helsingistä varttia yli kolme yöllä. Tai siinä vaiheessahan se kello oli siirtynyt, ja se oli varttia yli neljä. Olin fillaroinut bussiasemalle illalla ja fillaroin sieltä takaisin kotiinkin. Kun kotiuduin sunnuntaiaamuna, kello oli puoli seitsemän! Pikkusiskoni oli onneksi ollut illalla useamman tunnin koirien seurana ja pissattanut ne, joten niiden suhteen ei ollut paniikkia ja onneksi nekin olivat sen verran väsyneitä, että nukkuivat seuranani. Harmillisesti vaan kehoni reagoi yleensä alkoholiin sillä lailla, että nukun todella huonosti ja niin kävi tälläkin kertaa, vaikka sitä alkoholia nautittiinkin melko maltillisesti. En tykkää keikoilla olla kännissä, sillä haluan muistaa ne jälkeenpäin. Pikku hiprakka on ihan ok, silloin pystyy nauttimaan keikasta vähän estottomammin ja epäsuomalaisemmin ;) Mutta koko eilisen päivän olin ihan zombie ja valitettavasti sama homma tuntuu jatkuvan tänäänkin. Täytyy kyllä sanoa, että jos ensi viikonloppuna pitäisi vetää sama setti uudestaan, en varmaan jaksaisi!

Ensi yö tulee toivottavasti nukuttua hyvin ja pääsee sitten palaamaan normaalielämään.


Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille!
 Any Monday is fine, any Tuesday is right for a marvelous good time!

torstai 23. maaliskuuta 2017

Ei menny niinku Strömsössä.

Facebookissa on hauska ryhmä nimeltä Ei menny niinku Strömsössä. Ryhmän tarkoituksena on jakaa kommelluksia ja tapahtumia, jotka eivät sujuneet ihan yhtä ruusuisesti kun kaikki sujuu aina Strömsö-TV-ohjelmassa. Koska tekevälle sattuu, haluaisin jakaa kanssanne muutaman "strömssin":

1. Muistelin, että koirani Emman rokotukset vanhenisivat tammikuussa. Tarkastin rokotustodistuksesta päivämäärän, joka oli 15.1. Koska tuo 15. päivä osui tänä vuonna sunnuntaille, varasin ajan edeltävälle perjantaille ja ajelimme Emman kanssa naapurikaupunkiin eläinlääkäriin. Vastaanotossa olin vähän hölmistynyt, kun eläintenhoitaja totesi, että "Niin näähän menee vasta ensi vuonna vanhaksi." Olin joo katsonut päivämäärän oikein, mutta en vuotta... No, Emma rokotettiin joka tapauksessa, tulipahan ainakin ajoissa hoidettua, vuosi olisi ollut vielä pelivaraakin...



2. Tuossa jokin aika sitten tein cupcke-kynttilöitä ja olin laittavinani kynttilämassaan ruskeaa kynttiläväriä. Ihmettelin, kun massa silti oli sitkeän punaista (massassa oli mukana punaisia jämäkynttilöitä) ja lisäsin vielä loputkin kynttiläväristä. Sitten älysin katsoa, mitä väripussissa luki: Kynttiläväri punainen. No, ihan söpöjä ovat kai noinkin?



3. Muutama kuukausi sitten tyhjensin töissä firman varastoa. Sieltä tuli iso kaatopaikkakuorma ja pakettiauto olikin lähes lattiasta kattoon täynnä. Lähdin ajelemaan tyytyväisenä kaatopaikalle, matkaa oli ehkä viitisen kilometriä. Päästyäni kaatopaikalla lavojen viereen huomasin, että olin ajellut koko matkan pakettiauton sivuovi auki! :D Oli kyllä sellainen blondihetki että oksat pois! Hetken aikaa jopa hävetti! Ajattelin siinä sitten, että tulipahan halpa kaatsikuorma, mutta loppujen lopuksi vain yksi kumisaapas oli pudonnut matkasta, tai ainakin ainoastaan se tuli paluumatkalla vastaan...

4. Esittäessään universumille toiveita mahdollisesta kumppanista, kannattaa olla melko spesifi. Toiveenahan olisi mies, joka olisi fiksu, hauska ja ei ihan hirveän ruma. Jokin aika sitten ollessani Jepen kanssa tankkaamassa minua lähestyi mies, joka selvästi ymmärsi hyvän päälle, sillä olinhan tallireissun jäljiltä vähän rähjääntynyt ja välttämättä en haissutkaan kauhean hyvältä. Mies oli vielä tarpeeksi fiksu avatakseen keskustelun kehuakseen, miten hieno koira Jeppe on (toiset miehet ne vaan osaa). Autostaan päätellen mies oli ihan vakavarainenkin vielä. No siinä sitten jäädessäni hämmentyneenä tuijottamaan miehen ojentamaa käyntikorttia tuumin, että varmaan olis pitänyt muistaa toivoessani mainita myös, että olis kiva jos se mies ei olisi mua 25 vuotta vanhempi...

5. Viime kesänä päätin eräänä aamuna väsyneenä vain päästää koirat ovesta pihalle pissalle. Meillä on aidattu piha, joten ne pysyvät siinä hyvin, yleensä. Nythän oli sitten käynyt niin, että portti oli auennut tuulessa, koirat katosivat portista ja pakkohan se oli lähteä perään. Tässä ei muuten olisi mitään noloa, mutta kesällä tulee usein nukuttua ilman housuja, siis pelkillä alushousuilla ja topilla, ja tajusin vasta ulos portista juostuani, ettei mulla ole housuja jalassa. Onneksi monsterit antautuivat pikaisesti ja pääsin takaisin sisään. En jäänyt katsomaan, moniko naapuri oli pihallaan leikkaamassa ruohoa!

6. Loppuun  vielä pieni Jeppe-aiheinen strömssi :) Emma kun oli pieni pentunen, tilasin sille Zooplussalta överisöpön vaaleanpunaisen pedin, jossa luki Princess. Ehdin laittaa pedin lattialle ja kääntää selkäni kun kävi näin:


Jeppehän se siinä päätti että hän on perheen prinsessa! No, mikäpä siinä, kyllähän mieskin voi halutessaan olla prinsessa ja mikäpä olisi sen ihanampaa! Vielä kolme vuotta myöhemminkin Jeppe nukkuu ahkerasti prinsessasängyssä eikä Emmalla ole sinne asiaa. (Emma parka joutuu sitten nukkumaan aina mamman vieressä, mikä ei taida oikeastaan haitata sitä laisinkaan).

Mullahan näitä strömssejä riittäisi, olen niin nolojen tilanteiden nainen että nää strömssit alkaa olla jo sen verran arkipäivää, että välillä ne unohtuvat heti tapahduttuaan :D Milloin on housut ratkenneet hevosen selkään noustessa, tullut istuttua tuolin ohi baarissa ja mitä kaikkea näitä nyt on... Mutta nolot tilanteet nolottavat aina vähän vähemmän, kun ne jakaa jonkun muun kanssa :)

Aurinkoista loppuviikkoa kanssaströmssääjille ja kaikille muillekin!


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Decoupagella tuunattu koristehevonen nro 2

Jokin aika sitten sain äidiltäni tuunattavaksi tällaisen koristehevosen:



Nätti heppa, mutta ruma kuosi. Niinpä suhauttelin sen samalla pinkiksi kun maalasin kynttilänjalan. 
Ensin täytyi kyllä hioa vanha pinta pois, sillä se hilseili pahoin.


Maalaamisen jälkeen päätin vielä tuunata heppaa vähän decoupagella. Eli leikkasin servetistä kukkia ja kiinnitin ne hevosen pintaan seoksella, jossa oli 50-50-suhteessa Erikeeperiä ja vettä. Pintaan kun laittaa vielä kerroksen tai pari venelakkaa, niin heppa kestää hyvin pölyjen pyyhkimistäkin.


Kukkaservetit olen ostanut Havin Outletistä Riihimäeltä.






Täytyy myöntää, että visiossani tämä näytti vähän hienommalta :) Mutta edellisen tuunaamani hevosen vieressä se näyttää ihan hauskalta:


Decoupagella on kyllä helppo ja hauska tuunailla kaikenlaista. Decoupage-hommiin on olemassa ihan kaupasta saatavaa valmista lakkaakin, mutta tarkan markan vartijana käytän mieluummin tuota liima-vesiseosta :)

Ulkona on niin kaunis ilma, että nyt tämä tarkan markan vartija lähtee koirien kanssa ulkoilemaan!
Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

torstai 16. maaliskuuta 2017

DIY: Lisää värikkäitä liitutauluja

No, sitä liitutaulumaalia kun jäi, ja kirppikseltä löytyi materiaalia, niin miksei... Syntyi muutama värikäs liitutaulu lisää!


Kaikki nämä liitutaulu"aihiot" ovat siis kirpparilta.


Tämän kehyksen maalasin vihreäksi jämämaalilla ja lisäsin pitsiä kaveriksi. 



Noita pieniä puisia sydämiä tuli hamstrattua joulun jälkeen Sinellin alesta. Niillä on mukava koristella kaikennäköistä. Kehyksen keltainen maali on jäämiä edellisistä projekteista.


Tämä liitutaulu oli alun perin leikkuulauta. Myös mintunvihreä maali on jäämistöä edellisistä projekteista.

Edellisen liitutaulupostauksen löydät täältä (klik!).

Huomaa, että kun kevät tulee, kaipaa nimenomaan tuollaisia pastellisävyjä. Toki niitä on minun kodissani muutenkin ympäri vuoden, mutta valon lisääntyminen lisää kyllä myös hempeilyn tarvetta muutenkin :)

Nyt toivotan kaikille ihanan hempeää ja aurinkoista loppuviikkoa!

maanantai 13. maaliskuuta 2017

DIY: Rikkinäisestä valokuvakehyksestä pinkiksi liitutauluksi

Jokaiselta on varmaan joskus hajonnut valokuvakehyksestä lasi. Sääli heittää hyvää kehystä hukkaan, vaikka lasi puuttuukin. Itse olen aikaisemmin uusiokäyttänyt vanhan kehyksen korvakorutelineenä, mutta nyt halusin kokeilla jotain muuta.

Tikkurilan Liitu-maalia  saa nykyään sävytettyä lähes mihin tahansa sävyyn. Siis kaikkiin sateenkaaren väreihin! Toki kannattaa pitää mielessä, että ihan vaaleassa taulussa liitu ei välttämättä näy kovin hyvin. Itse olisin halunnut vaaleanpunaisen liitutaulun, mutta sitten totesin, että täytyy tyytyä vähän tummempaan, jotta liitu pysyy kunnolla. Niinpä päädyin "turva-pinkkiini", eli Tikkurilan sävyyn J338 Barbie.

Tämä tuunaus oli siis hyvin yksinkertainen, eli maalasin vain kehyksen pohjalevyn kahteen kertaan tuolla liitutaulumaalilla. Sen jälkeen tein sille liitukäsittelyn. Se kannattaa tehdä kaikille uusille liitutaulupinnoille, sillä se helpottaa taulun pyyhkimistä jatkossa.


Liitukäsittelyssä siis hangataan liitutaulupintaa lappeellaan olevalla liidulla ja hierotaan liitu sitten mahdollisimman hyvin kiinni pintaan vaikkapa sienellä tai rätillä. Kun pinta imee liitua, on helpompi jatkossa pyyhkiä taulua eikä kirjoitukset jämähdä siihen.



Liiduille tein "kotelon" tulitikkuaskista.


Leikkasin toisen pään auki, mutta jätin tuon tikkulaatikon liikkuvaksi sillä lailla, että pohjaa saa nostettua alapuolelta painamalla, jolloin liidut saa ulos myös silloin, kun ne ovat kuluneet lyhyiksi.


Ebaystä tilaamastani nauhasta tein vielä rusetin koristeeksi.

Näin sai rikkinäinen kehys vielä uuden elämän! Maalia jäi vielä rutkasti, joten tässä täytyy pohtia, maalaisiko sitä vaikka jotain seinäpintaa.

Meillepäin on vihdoin saapunut kevät, aurinko paistaa ja plusasteita on viitisen verran. Ihanaa!
Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!





torstai 9. maaliskuuta 2017

DIY: Sydän-tuikkualusta betonista

Betoni on siitä vaarallista ainetta, että siitä askarteluun hurahtaa helposti :) Aikaisemminhan olen askarrellut betonituikkuja kahvipusseista sekä kranssin. Betonituikku-postauksesta löydät ohjeet betonin tekoon.

Tällä kertaa kokeilin tehdä tuikkualustan betonista käyttämällä muottina silikonista leivontavuokaa. Silikonivuoat ovat huippuja betonihommiin, niitä kun ei tarvitse öljytä vaan irtoavat betonista oikein näppärästi! Tämän vuoan olen ostanut Lidlistä edulliseen 2,99 euron hintaan.


Täytin siis vuoan betonilla, ja laitoin siihen pystyyn kolme lyhtykynttilän kuorta (eivät valitettavasti näy kuvassa), jotta sain paikat tuikkukynttilöille.

Tuikkualusta kuivui parissa vuorokaudessa. Laitoin pohjaan palat huonekaluhuopaa, jottei tuikkualusta naarmuta pöytää:


Tuikkualustan reunaan liimasin pitsiä, sillä herkkä pitsi sopii mielestäni niin hyvin rosoisen betonin kaveriksi:




Kaikessa yksinkertaisuudessaan tästä tuli mielestäni melko kaunis :) 



Ensi viikolle meillepäin on luvattu plusasteita ja aurinkoa vihdoin, ihanaa!! Vihdoin tulee kevät!!
Kelit ovat siis oivat myös betoniaskartelulle, mitähän sitä seuraavaksi betonista keksisi?

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Tuunattu avainkaappi

Jokin aika sitten löysin kirpparilta 1,50 eurolla avainkaapin. Se oli ruma kuin mikä, mutta koska se oli puuta, näin siinä potentiaalia.


Ei mikään kaunotar, vai mitä? Mutta, kuten Bruce Springsteen sanoisi, "Hell, a little touchup and a little paint" ja sen jälkeen kaappi näyttääkin tältä:


Väri siis vaihtui, ja vedin. Pitkästä aikaa jotakin muuta, kuin pinkkiä! Tähän ei ollutkaan ihan helppo löytää vedintä, sillä kaikki, mitä kokeilin, tuntuivat olevan liian pitkiä, sillä tuo ovi on sen verran ohut kuitenkin. Ratkaisin ongelman lopulta laittamalla pari prikkaa oven sisäpuolelle:



Eihän se kaikista kaunein ratkaisu ole, mutta näkyvissä vain, kun kaapin oven avaa.


Sisältä maalasin kaapin valkoiseksi. Avainkoukkujen lisäksi siellä on vähän hyllytilaa kodin tarpeellisille jutuille.



Vetimen olen ostanut eBaystä.

Hintaa tällä tuunaukselle ei tullut paljoa, sillä maalit olivat muiden projektien jämämaaleja. Vedin oli uusi, se maksoi 1,15 euroa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!