maanantai 23. lokakuuta 2017

Pieni vihreä laatikko

Ihan ensimmäisenä minimonsteriuutiset: Niitä ei ole! Ei näkynyt eikä kuulunut minimonstereita vielä viikonloppuna, ja hyvä niin. Vielä saisivat vähän aikaa kypsyä Emma-mamman massussa :)

Eräällä ystävälläni oli perjantaina syntymäpäivä. Koska tiedän kyseisen ystävän arvostavan itsetehtyä, halusin tuunata hänelle lahjaksi jotakin. Siskoltani olin saanut jo jokin aika sitten tällaisen puisen laatikon tuunattavaksi, ja tästä päätin tuunata ystävälleni lahjan:


Tästä oli kannesta vähän liimaukset pettäneet, joten ihan ensimmäisenä liimasin kannen kunton puuliimalla.


Halusin maalata laatikon, joten ensin hioin sen kevyesti ja sitten maalasin. Väriksi valikoitui ihana vanhanajan vihreä, sillä lahjansaajan lempiväri on vihreä. Koristeeksi vielä vähän pitsiä.


Lahjan kylkeen piti tietysti saada kortti, ja tietenkin itsetehty!



Eihän laatikkoa nyt sovi tyhjillään antaa, joten täytin sen karkeilla.


Lahja vaikutti olevan mieluinen, hyvä niin :)

Vähän tässä toivon, että seuraava postaukseni olisi jo minimonsteriaiheinen, vaikka kuten sanottu, hyvä niiden olisi vielä hetki pysytellä kypsymässä. Mutta toisaalta Emman olo alkaa olla jo sen verran tukala, että toivoisin sen kohta jo helpottavan. Huomenna tulee 63 vuorokautta ensimmäisestä astutuksesta, joten minimonsterit ovat jo periaatteessa täysiaikaisia.


Ihana pikku Pömppis-Pemppis <3

Russelintuoksuista viikonalkua kaikille!


tiistai 17. lokakuuta 2017

Valmiina minimonstereita varten!

Viikonloppuna laitoin kaiken suurin piirtein valmiiksi minimonstereita varten. Kävin ostamassa vielä puuttuvat tarvikkeet ja siskon kanssa siirreltiin huonekalut siten, että saatiin tilaa pentuaitaukselle.


Tämä ruokailuhuoneen nurkassa muuria vasten oleva kaappi sai väistyä pentuaitauksen tieltä.


Peten koiratarvikkeesta tilasin tämän aitauksen. Senhän piti olla kullanvärinen, mutta liekö ollut varastossa kaupalla liian kauan, sillä se oli muuttunut vihreäksi... No, pelittää silti ihan hyvin. Laitoin sen nyt ylösalaisin, niin Emman on helpompi kulkea oviaukosta. Sitten, kun minimonsterit alkavat mönkiä ympäriinsä, aitauksen voi kääntää, jolloin oven alapuolelle jää "kynnys" ja minimonsterit jäävät sisäpuolelle vaikka oven aukaisisikin.



Töistä sain ylijäämäpalan muovimattoa lattian suojaksi. Tämä olikin tosi hyvä matto, ei ole lainkaan liukas.


Synnytystä odottaa korissa mm. talouspaperia, baby wipeseja, kumihanskoja, harsoa, sakset, lankaa, desinfiointiainetta, vanua, kuumemittari...


... lisäksi olen varannut ison kasan pyyhkeitä ja vaihtoalusia pentulaatikkoa varten.


Seinään pentulaatikon viereen teippasin lämpömittarin, jotta voin seurata, ettei pentulaatikossa laske lämpötila liian alhaiseksi. Takkaa kun lämmittää, lämpötila nousee yli 25 asteeseen, joten saa nähdä, onko lisälämmitin tarpeen vai tuleeko Emmalle jo tukalan kuuma, jos lämpötila vielä siitä nousee.


Tämän monsterimamman maha vaan kasvaa kasvamistaan! Tänään tuli täyteen 56 vuorokautta ensimmäisestä astutuksesta, joten periaatteessa minimonsterit voisivat jo kohtapuoliin saapua maailmaan. Toivotaan kuitenkin, että köllisivät tuolla massussa vielä ainakin viikon verran, jotta ehtisivät kehittyä hyvin.

Emma alkaa olla jo vähän reppana tuon mahansa kanssa, ja välillä tulee sellainen tunne, että olisipa kaikki pian ohi, että saan oikean Emman takaisin! Siihen taitaa kuitenkin mennä vielä useampi viikko. Mutta eiköhän minimonsterit ole kaiken tämän arvoisia!


Melko ahdasta on meillä nyt kun piti tehdä tuolle pentuaitaukselle tilaa :D


Kulmakaappi piti saada uuteen paikkaan väliaikaisesti ja nyt sitten on kaikki huonekalut iloisesti sumpussa. No, onneksi tämä on vain väliaikaista!

 Kovin suuria dinner partyjä ei kyllä ihan hetkeen tämän pöydän ääressä pidetä!

Jouduin irrottamaan ikkunalaudankin, jotta kulmakaappi mahtui paikoilleen. Koska kohta on kuitenkin pakko siirtää pelargoniat sisään talvehtimaan, laitoin väliaikaisesti tällaisen pienemmän ikkunalaudan. Jouluinen sienikynttelikkökin ikkunalle jo eksynyt, hups...

 Tulevalle mammalle uni maistuu, mutta vielä maistuu liikuntakin, valtavasta mahasta huolimatta Emma on aina innoissaan lähdössä lenkille! Toki lenkit eivät enää kauhean pitkiä ole eikä vauhti päätä huimaa, mutta on hyvä, että Emma pysyy kunnossa. Ja lenkit tekevät hyvää mielellekin.

Näissä jännittävissä pennunodotustunnelmissa toivottelen kaikille hyvää alkanutta viikkoa!

perjantai 13. lokakuuta 2017

DIY: Pentulaatikko

Vihdoin sain tämän muutama päivä sitten valmiiksi, ja kreivin aikaan! Tulevalle mammalle kun on annettava reilusti aikaa tutustua tähän laatikkoon, jotta se uskaltaa rauhassa synnyttää pennut siellä.



Sinkkulaaksossa kun ollaan, tämä on rakennettu kokonaan kierrätysmateriaalista ja ylijäämätarpeista. En siis ostanut tätä varten mitään! 

Lauta on töistä saamaani purkupuuta, samoin nurkkapuut ja oviaukon listanpätkät.

Emman pentulaatikon pohjan mitat ovat n. 50 cm *60 cm. Emma itsekin on hyvin pieni, säkäkorkeus on vain 30 cm. Pentulaatikko ei saa olla liian suuri, sillä liian isossa laatikossa pennut saattavat eksyä emosta!


Pohja on vahvaa vesivaneria, se oli isän ylijäämistä. Isä myös sahasi sen mittaan, mutta kuinka ollakaan, se ei ihan sataprosenttisen täydellisesti istunut laatikon alle! Tämä ei tosin johtunut isän sahauksista, vaan siitä, että tuo itse kehikko lienee hitusen vino (ja siitä saan syyttää omia kirvesmiehentaitojani!). Mutta: Se minkä mitta heittää, sen akryyli peittää! Tai silikoni, sillä päällystin tässä tapauksessa pienet raot, jotka jäivät pohjan sivuille. Pohjaan laitoin vielä huonekaluhuovan palat, niin on mukavampi siirrellä laatikkoa.


Yksi pentulaatikon tärkeimmistä osista on ehdottomasti sisäpuolta kiertävä turvarima! Turvarima kiinnitetään n. 7-10 senttimetrin korkeuteen pohjasta ja sen tarkoituksena on estää pennun litistyminen seinää vasten. Joskus (esim. sektion seurauksena) emä saattaa olla ihan tokkurassa ja rättiväsynyt ja rojahtaa seinää vasten nukkumaan niin, että pentu on välissä. Tällöin turvarima takaa sen, että emä rojahtaakin sitä vasten, ja pentu jää riman muodostaman "lipan" alle turvaan. 

Itse tein turvariman harjanvarresta, sekin ylijäämää töistä. Laitoin sen 13 senttimetrin korkeuteen, kun ajattelin, että ainakin se 6 senttiä tulee pehmikettä pohjalle.

Meinasin ensin tehdä saranamallisen oven tähän laatikkoon, mutta sitten päädyinkin toisenlaiseen ratkaisuun.




Sahasin pari laudanpätkää ja tein niille "kujan" listojen avulla. Näin voi säädellä oviaukon korkeutta sitä mukaa, kun pennut kasvavat.

Pitkään mietin, että maalaanko pentulaatikkoa laisinkaan, kun on olemassa sellainen vaara, että pennut nakertavat laatikkoa ja saavat maaleista elimistöönsä myrkkyjä. Maalikaupassa myyjä sanoi, että Miranol on turvallisin vaihtoehto, sillä se muodostaa niin kovan kalvon, ettei siitä saa pennun hampailla mitään irti. Koska olen tavannut jos jonkinlaista maalinmyyjää, en niellyt tätä purematta ja jäin pohtimaan asiaa. Mutta koska Tikkurilankin sivuilla kerrotaan, että Miranol on turvallista lasten lelujen maalaamiseen, päätin, että jos se on tarpeeksi turvallista ihmislapsille, on se tarpeeksi turvallista myös Emman lapsille! Paljon ihmiset näkyvät tekevän näitä pentulaatikoita myös vesivanerista ja liimapuulevystä ja hei: eipä nekään ole kemikaalivapaita!

Pikkuhevosen kärryprojektista oli jäänyt yli vaaleanpunaista Miranolia, joten pentulaatikonkin maalasin sitten sillä. Alaosan nyt jätin kuitenkin maalaamatta siltä varalta, että minimonsterit nakertavat laatikkoa kuitenkin.


 Tuleva mammakoira ei valitettavasti ole laatikkoon oikein kotiutunut, vaikka olenkin koittanut sitä totuttaa namien avulla. No, vielä pitäisi olla reilu viikko aikaa totutella. Laatikon pohjalle leikkasin tädiltäni tätä tarkoitusta varten saamastani täkistä pehmuketta ja kyllä, nukuin useamman yön tämän täkin kanssa, jotta siihen tulisi turvallinen mamman tuoksu Emmaa varten!

Vähän pelkäsin, että mahtuuko Emma mahansa kanssa tuosta oviaukosta, mutta hyvin mahtui. Maha näyttääkin levinneen lähinnä alaspäin.

Eilen tuli illalla viesti, että tilaamani karva-alustat laatikon pohjalle olivat saapuneet ja Jepen kanssa poikettiinkin ne postista hakemaan tallimatkalla.



Ihanan pehmeät alustat, melkein teki itsekin mieli käpertyä näihin! Pohja oli loistavan oloinen, pitävää kumia, mutta kuitenkin niin "harvaa" ettei pissa jää sen päälle kellumaan. Näitä tilasin kolme kappaletta, täytyy vielä pesaista kaikki, ettei tule pentuihin ylimääräistä nukkaa :)

Emman maha se vaan kasvaa kasvamistaan, saa nähdä vieläkö menee kauan ennen kuin monsterivauvat saapuvat maailmaan!



Huomiselle minulla onkin operaationa raivata tilaa pentuaitaukselle ja laittaa kaikki tarvikkeet synnytystä varten valmiiksi. Ei tule sitten paniikkia, vaikka synnytys alkaisikin yllättäen. Pentulaatikolle aitauksineen olen suunnitellut lämpimän paikan muurin vierestä, se on talon lämpimin paikka kun takkaa lämmitetään, eikä ole vetoa, kun se on keskellä taloa. Lisälämmitinkin täytyy kyllä silti kaivaa esiin monsterivauvoja varten!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

maanantai 9. lokakuuta 2017

Nyt se on varmaa: Meille tulee minimonstereita!!

Tänään kävimme aamulla Emma-koiran kanssa penturöntgenissä, ja löytyihän sieltä massusta minimonstereita <3 Emmasta tulee varmasti aivan huippumamma, sillä se on päättänyt toimittaa juuri sen määrän minimonstereita kun oli tilattukin, eli viisi kappaletta! Viisi on juuri ihana pentuekoko, sillä pentuja on tarpeeksi, jotteivat ne pääse kasvamaan liian suuriksi synnytystä ajatellen, mutta niitä ei ole liikaa, vaan ne mahtuvat hyvin tuonne pienen Emman mahaan :)

Ihan yllätyksenä nuo minimonsterit tuolla mahassa eivät tulleet, sillä on tämä mammakoira melko tuhdissa kunnossa jo:



Toisinaan Emma on ihan reppana tuon ison mahansa kanssa ja toisinaan se on ihan oma itsensä - kuten viikonloppuna yrittäessään taas karata aidanraosta, mutta valitettavasti se ei ison mahan takia enää onnistunut :D Onneksi Emma älysi luovuttaa ennen kuin jäi jumiin.

Sikiöt eivät näkyneet vielä röntgenissä niin selvästi kuin olin luullut, heikosti mutta selvästi erottui kuitenkin 5 kalloa ja rankaa. Tiineysvuorokausia on tänään kuitenkin jo 48, eli sikiöiden olisi pitänyt erottua selvästi jo. Mutta koska koiran siittiöt elävät 4-7 vuorokautta, on mahdollista, että hedelmöittyminen on tapahtunut vähän laskettua myöhemmin. Pääasia kuitenkin, että ihanat minimonsterit löytyivät massusta! Vähän reilun kahden viikon päästä Emmalla on jo laskettu aika, mutta saa nähdä, syntyvätkö silloin. 


Nyt kun minimonsterien maailmaantulo on varmistunut, pistin tilaukseen pentulaatikon pohjalle VetBed -karva-alustoja ja koiranpentujen pissa-alustoja. En aio edes yrittää mitään sanomalehtien kanssa pelleilyä, kun ne eivät nykyään enää edes ime mitään! Toki noista pissa-alustoista tulee sitten enemmän jätettä ja vielä muovi- sellaista, mutta täytyy yrittää kompensoida muuten sitten. Ehkäpä kierrätysmateriaaleista valmistettu pentulaatikko kompensoi? (Tästä tulossa postaus heti kun saan vielä puuttuvan pohjan kiinnitettyä!)

Nuo VetBed -karva-alustat ovat passeleita pentulaatikon pohjalle synnytyksen jälkeen, kun päällä oleva karva takaa hyvän pidon pienen pienille tassuille, ja pissa valuu alas eikä alusta jää märänoloiseksi. Pohjalla oleva kumi pitää alustan hyvin paikallaan. Ovat myös konepestäviä, niin pistin tilaukseen kolme, niin saa aina puhtaan laatikon pohjalle kun kaksi muuta ovat pesussa. Taitaa parin viikon päästä laulaa meillä pesukone ahkerasti :D





Olen ihan onnesta ja jännityksestä sykkyrällä, ihan uskomatonta, että pari vuotta haaveissa ja suunnitelmissa olleet minimonsterit ovat kohta täällä! Tosin tiedän yhden tyypin, joka ei ole asiasta yhtään onnellinen: Jeppe! Miettikää nyt, Jeppe parka, joka ei kestäisi Emmaa ollenkaan, joutuu kohta vielä kestämään viittä pikkuemmaa!

Yritän kuitenkin kompensoida tätä Jepelle viettämällä laatuaikaa vain sen kanssa kaksin. Jeppeä ei ole kyllä haitannut ollenkaan, että Emma ei ole enää päässyt mahansa kanssa tallille mukaan, kun en halua ottaa riskiä, että jotain sattuu, kun toisella on mahansa takia vähän hitaammat refleksit nyt. Jeppe on innoissaan saadessaan olla ainokainen tallimonsteri! Jeppeä lohduttanee myös tieto siitä, että kun Emmalla on muita kiusattavia, se jättää Jepen rauhaan. Pikkusiskot kun osaavat olla niin rasittavia, ainakin Jepen mielestä!


Toisaalta en millään malttaisi odottaa minimonsterien maailmaantuloa, mutta toisaalta tuntuu, etten ole vielä valmis, älkää vielä syntykö! Olen luonteeltani synnynnäinen stressaaja, joten ehdin vielä menettää yöuneni moneen kertaan. Onneksi ihanat minimonsterit ovat varmasti sen arvoisia :)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!



perjantai 29. syyskuuta 2017

DIY: Betonisaappaat

Kyseessä on siis tuikkulyhtyinä käytettävät, ei ne mafialeffoista tutut betonisaappaat... Vihdoin sain nämä valmiiksi! Vähän hävettää myöntää, että ovat olleet tuossa varmaan pari kuukautta vain pitsinauhoja vailla. No, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan! Muotteina käytin omia, rikki menneitä kumppareitani sekä lasten kumppareita, jotka löysin kirpputorilta.



BETONISAAPPAAT

Tarvikkeet:

S30 Sementtilaastia (rautakaupasta)
Vettä
Ämpäri tms. betonin sekoitusta varten
Kauha tms. sekoittamiseen
Kumisaappaat
Öljyä
Tuikkujen tai muovisten lyhtykynttilöiden kuoria
Hanskat
Koristeita oman mielen mukaan, esim. pitsinauhaa

Hanskat ovat ihan ehdottomat betonia käsitellessä, sillä se voi ärsyttää ihoa!

Tee näin:

1. Aloita öljyämällä saapas kevyesti sisältä. Tämä auttaa saappaan irroitusta valmiin työn päältä. Itse kaadoin vähän öljyä saappaaseen ja kallistelin sitten saapasta niin, että öljy valui kaikkialle saappaan sisälle.

2. Sekoita betoni. Tätä nimikkeellä S30 Sementtilaasti kulkevaa betonia saa joka rautakaupasta 25 kilon säkeissä. Säkki maksaa kaupasta riippuen noin 5-7 euroa. Pussin kyljessä on jonkinlainen ohje sekoitussuhteesta, mutta parhaiten sen oppii kokeilemalla.

Huomaa, että S30-sementtilaasti vaatii plusasteiden puolella olevat työskentelyolosuhteet.Nyt kelien viilentyessä betoni kannattaa sekoittaa ulkona ja viedä tekeleet sisälle kuivumaan.

Kannattaa sekoittaa betoni pienissä erissä, noin kolmasosa kymmenen litran ämpäristä kerrallaan, ellei sinulla ole betoninsekoituskonetta. Liian iso määrä betonia on vaikea saada sekoitettua kunnolla ämpärin pohjaa myöten. Betonin sekoitus ilman konetta ei myöskään ole heikkoranteisen hommaa, sillä se on yllättävän raskasta. Itse sekoitin betonin ämpärissä lastan avulla.

Kannattaa ensin kaataa betoni ämpäriin ja lisätä sitten vettä pikku hiljaa. Näissä hommissa vähän liian löysä betoni on liian kuivaa parempaa!

3. Kaada betoni saappaisiin ja ravistele saapasta kunnolla, jotta ilmakuplat hajoavat.


4.. Paina lyhtykynttilän kuori suunnilleen keskelle saapasta tuikun paikaksi.


5. Anna kuivua muutama päivä, poista sitten saapas betonin päältä ja anna kuivua vielä päivä tai pari.

Tämä saappaan irroittaminen olikin ehkä koko homman raskain osa! Leikkasin saapasta auki ja sitten väkivalloin kampesin sen betonin päältä.


6. Koristele saappaat haluamallasi tavalla! Itse käytin ihan vaan pitsiä, ja isompiin saappaisiin laitoin lisäksi pienet kärpässienet koristeeksi.


Erittän raskaana oleva Emma-koira haluaisi ängetä joka kuvaan mukaan! Emmaa ärsyttää, kun ei saa tarpeeksi huomiota, vaikka on sentään raskaana!! (Tarpeeksi huomiotahan olisi olla huomion keskipisteenä 24/7).



Liimasin pitsin kosteudenkestävällä Erikeeperillä, mutta silti aion säilyttää saappaat katoksen alla, ettei pitsi homehdu.

Lisää betonitöitä löydät täältä:


Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus aloittaa vähän haastavampaa DIY-projektia eli Emman pentulaatikkoa :) Isä jo lupautui sellaisen meille tekemään, mutta haluan tehdä sen itse. Tietysti isän tekemästä tulisi hienompi, mutta tämä pentuprojekti on niin tärkeä minulle, että haluan tehdä laatikonkin itse :) 

Ihanaa viikonloppua kaikille!


perjantai 22. syyskuuta 2017

Meille taitaa tulla minimonstereita!!

Nyt eletään jännittäviä aikoja Sinkkulaaksossa! Erittäin optimistinen olen kyllä jo sen suhteen, että meille on viiden viikon sisään syntymässä minimonstereita!


Emmalla alkoi olla jo kahden viikon kuluttua astutuksesta vauvapalloa näkyvissä! Näin aikaisinhan ei pitäisi koiralla vielä tiineyden oikeastaan näkyä, mutta kuulemma ensikertalaisilla saattaa vatsanseutu kerätä nestettä sen verran, että vauvamaha näkyy todella aikaisin. Plus että Emma on todella pieni hippiäinen, joten se vauvamaha ei pääse "hukkumaan" vyötärönseudulle.

Nyt Emma on viidennellä viikolla, ja massua on tullut vielä vähän lisää:


Myös nisät ovat alkaneet turvota. Joko tämä tyttö on erittäin paksusti valeraskaana tai sitten sen massussa kasvaa pieni minimonsterilauma <3

Emma ei ole ikinä ollut valeraskaana siten, että sen maha kasvaisi ja nisätkin turpoaisi, joten en jaksa uskoa siihen mahdollisuuteen, vaikka toki tässä on saattanut niinkin käydä. Tässä vaiheessa tiineyden olisi jo voinut varmistaa ultraamalla, mutta moni kokenut kasvattaja on sitä mieltä, että se ultra on vähän rahanhaaskausta, siinä kun ei voi varmistua pentujen lukumäärästä, ja ne pennut saattavat jopa jäädä kokonaan havaitsematta ultrassa. Niinpä me Emman kanssa odotellaan vielä pari viikkoa, ja mennään sitten suoraan tiineysröntgeniin, jossa sitten nähdään, montako minimonsteria on tulossa!

Tässä vaiheessa tiineyttä narttu saisi vielä liikkua ihan normaalisti, ja itse asiassa runsaskin liikunta olisi suotavaa, sillä hyvä lihaskunto helpottaa synnytystä. Emmalla on kuitenkin jo vauhti alkanut hidastua, normaaliin vähän reilun tunnin lenkkiin kuluukin jo puolitoista. Lenkkeillä aiotaan kuitenkin edelleen, mutta toki mammakoiran tahtiin :) Enimmäkseenhän monsterit liikkuvat vapaana, joten Emma saa liikkua omaan tahtiinsa sen verran kuin haluaa.

Jos nyt sisimmäsäsi läikähti ja olet kiinnostunut minimonstereista, tällainen yhdistelmä olisi tulossa:
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI53609/13&ReknoI=FI36386/13

Ja jos sydämessäsi on monsterinmentävä aukko ja luulet, että voisit läpäistä kasvattajan ostotarkastuksen, voit ottaa yhteyttä osoitteeseen:

jenninkinkkuelamaa@gmail.com

Jokaiselle minimonsterille pyritään löytämään paras mahdollinen koti, ja se paras mahdollinen koti juuri sille monsterille. Vaikka koti olisi loistava, kaikki koirat ja ihmiset eivät vaan sovi yhteen ja  saman pentueen koirienkin luonteissa on paljon eroja. Minimonstereilla ei tule olemaan näyttely- tai muutakaan harrastuspakkoa, mutta rakkauspakko on :)

Luonnollisestikin minimonsterit tulevat olemaan luovutettaessa rekisteröityjä, sirutettuja, terveystarkastettuja ja useaan kertaan madotettuja.

Tässä vielä itse monsterimamma pienenä pentumonsterina:


Niin toivon, että meillä vipeltää kohta kokonainen lauma minimonstereita!

Pikkuhevosenkin kanssa ollaan muuten edistytty, eilen pääsin ekaa kertaa kärryjen kyytiin! Kyllä on taitava pikkuhevonen :) Taluttajan kanssa mentiin vielä, mutta eiköhän tästä kohta päästä jo tositoimiin!


Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että pikkuhevosenkin maha näyttää vähän siltä, että sielläkin olisi minimonsteri tulossa ja niinhän siellä onkin :) Sitä saadaan onneksi odotella vähän pidempään, huhti-toukokuun vaihteessa 2018 on laskettu aika. Kyllä on nyt vauvauutisia Sinkkulaaksossa!

Näissä eläimellisissä ja eläinvauvamaisissa tunnelmissa toivotan kaikille oikein ihanaa viikonloppua!